noh

No, pitihän se arvata. En saanu Kalkun kämppää. :D Pienen itkuparkukohtauksen ja yöunien jälkeen totesin että no, jatketaan etsintää, ehkä jostain vielä löytyy halpa ja hyvä yksiö ja huomenna mulla on näyttö Hervannassa. Höö. Sinne on kait tulossa muitakin. Opin nyt tosta Kalkun kämpästä taas jälleen kerran sen, että ei pidä odottaa liikoja, muuten pettyy karvaasti. Taitaa olla paras olla odottamatta yhtikäs mitään tässä elämässä.

Ei mua sinällään surettanut se Kalkun kämpän menetys, ja se itkuparkukohtaus mikä siitä seuras oli enemmänkin "en ikinä pääse halvempaan kämppään ja tuun kärsimään loppuelämäni rahaongelmista"-tyylinen. Ja tänään tuli kaikenlisäks infoa siitä, että vuokra nousee. Taas. Eihän se mikään yllätys siis ole, mutta tää mun tilanne alkaa vaikuttaan jo siinä määrin mielenterveyteen että itsetuhoiset ajatukset kuplii pintaan. Välillä tuntuu siltä että en vaan jaksa tätä saatanan paskaa päivästä toiseen.

Kun tulis joku saatananmoinen rahalahjoitus tai lottovoitto, vittu se olis niin upeeta.