Autumn Melancholy

[mieliala: down in the dumpster ]
[musiikki: Susumua ]

Jooh. Syysmasennushan se, tervetuloa. No okei, ei tää eroo pali mitenkään muuten masennuksesta, ja nää on mulle tuttuja tapauksia. Tätä vaan ny sanotaan syysmasennukseks. Tos kun Vertsun kaa juttelin, niin sanoin sille että haluisin että mut diagnosoitas josko mul ois masennus vai ei. Kerran pyysin äiteeltä, että sopiiko se, se kieltäyty. Sano syyks että jos ne määrää sulle jotai lääkkeitä, ni hää ei ala sitä katteleen. Mutta eihä sitä lääkitystä oo pakko ottaa vastaan .. Haluisin myös tietää, onko mulla mitään muita häiriöitä. Niitähän on meiän suvussa. Mut oikeesti, mul on taas se kausi tulossa etten haluais näyttää itteeni missään ..

Rahatilanne ahdistaa. Kaikki ois muuten ok, mutko se ensviikonloppu .. Enkä kyllä tasan ala perumaan sitä, koska oon sen jo luvannu Niinalle. I won't break my promise! Mulle tehdyt lupaukset on rikottu niin moneen kertaan ja se on perseestä, niin en halua tehdä sitä muille. Ainakaan jos jotain suurempaa on luvattu.

Tos myös ko juttelin Rikan kaa aiemmin lapsuudesta, että muistaako se omastaan mitään. Ei, enkä mäkään. Mikähän siinä on. Ite aattelin näin; ehkä meiän lapsuus ei oo ollu niin "auringonpaisteista", että ollaan alitajuntasesti haluttu unohtaa se, ja sitten näin on käyny. Ainakin osittain. Ainoot asiat mitkä mä muistan, on ne pahat .. On sielä kyl jotain hyviäkin, mutta semmosia en muista, mitä niinkun PITÄIS. Äite meinaan mainitti jostain pikkujoulupippaloista mitä me pidettiin sillon kauan sitten joka joulu, että meiän kavereita tuli kylään ja syötiin kaikkee hyvää mitä äite oli tehny ja annettiin pieniä lahjoja.. Mä en muista mitään. Luulis että muistaisin, koska kyseessä oli jokavuotinen tapahtuma. Sitten kans ihmejuttu, mun ensimmäinen muistikuva mun elämästä on semmonen, että istuin äiten kanssa enon auton takapenkillä. Wat. Traumoja traumoja?

Ja töistä taas. Veikkaus-masiinan käyttö alkaa pikkuhiljaa sujumaan, käytin sitä tänään taas pari kertaa iiihan yksin. *virn* No pari juttua tuli kassalla kun se paska ei suostunu lukeen viivakoodia ja sitte ko löin sen numeron siitä koodista kassaan ni sei tunnistanu sitä ja olin ihan äitiii. Onneks Marjo oli kyl lähel. :D Mut joo, tommosistahan sitä oppii. Toivon vaan että mun kassavuorot ois minimissä, tykkään edelleen enempi tetan purkamisesta. Näi o näreet! Ja eilen yks mummeli tunnisti etten oo tampereelta kotosin tästä tyylistä millä puhun. Wat? Onko mulla jotenkin erikoinen puhetyyli ..

... NYT ÄITE SANOO ETTÄ OON OLLU PIENEST PITE NEGATIIVINE/MELANKOLINEN. No sepä piristi. Ehkä sitä ei ihmiset vaa huomaa irl, peitän sen hymyilemällä ja olemalla "ilonen". Voi jee. Ite kyl tiedostan olevani negatiivinen ihminen, ihan SAIRAAN, mutta että pienest piten. Nymmä e voi koskaa olla ilonen! *itqparq*

Mutjuu, Tifa makoili taas tänään tossa pöyällä ihan mun läheisyydes, se on niin lutunen. I wish she'd never die .. Mut oikeesti, se on niin ihana ja lutunen ja pehmonen ja .. Musta tulee vanhemmiten hullu kissaämmä, vai mitä? :| Asun yksin kissojen kanssa.. Surullista. Tähän pari kuvaa Tifasta, ihan vaan siks koska Tifa on IHANIN. Harmi vaa ko se joudutaa lopettaan sit joskus. ): Ei saa .. Mut sitko Tihveli kuolee niin teetätän Yuffiella pennun! ... tai sit en, jos siitä tulee yhtä vajaa kun siitä. *naur*

Ja ny kattomaa Real Drive ja nuq.