Hautajaisissa..

[mieliala: haikea ]
[musiikki: Edguy - No more foolin' ]

.. ei ollut kivaa.

Ei sitten niin yhtään. En muista millon olisin itkeny niin kauheesti. Iraa kyl näin ja se oli kiva, kun ei olla aikoihin nähty, jestas se on muuttunu! Mutta nätti on, kuten on aina ollu. (: Ere ei ollu sillai muuttunu mutta jestas hää o komia nykyää.

Mutnii, hautajaiset.. äiteen kans mentiin taksilla sinne, kun eihä meil oo kummallakaa ajokorttia, heh. Oltiin sielä vähän enne kymmentä, siis Juupajoen kirkolla, ja kävin tsekkaamas isomummujen ja isopappojen haudat ku en oo niillä käyny varmaan kymmeneen vuoteen. Hyväs kunnos olivat, kukkiakin oli joku käyn laittaas.

Kaikki oli ihan okei, mäkin olin rauhallisena ja EN VIELÄ ITKENY, kunnes äiti sitten sano että mees ottaan ruumishuoneelle kuvia. ANTEEKS MITÄ? Paniikki iski, vaikka enmä ruumita pelkää. Mut se oli PERTTI .. Ere oli mukana kantamassa arkkua, samoin Iran miesystävä ja Tanyan. Tanya on siis Iran ja Eren isosisko, mutta Tanyalla on eri isä. Arkun kantoivat sitten hautuumaan läpi kirkkoon, ja ihmiset seuras perässä. Porukkaahan oli aika hyvin, kun Pertillä on 9 sisarusta, eli kaikenkaikkiaan niitä ol 10. Eipä ole enää..

Kirkon sisälläki meni ihan hyvin vielä, ihastelin arkkua kun se oli kivan värinen ja muotonen, ei yhtään sellanen ..... börrr tylsä. Se oli nätti. Sit kun tajusin että ihminen, kenet oon tuntenu koko elämäni makaa tuolla kuolleena, tuli kyyneleet silmiin. Nytkin tulee, kun ajattelen sitä.

Mut jumalauta kun kirkon kellot alko soimaan .. Sitten meikä purskahtaa niin kovaan itkuun. En ny ruvennu parkuun sillai kovaäänisesti, kyyneleet alko vaan valuun vuolaana poskia pitkin. Sitten kun kaikki siunaamiset ja virret ol laulettu etc, kantajat lähtivät kantamaa arkkua. Pertti lähti viimeselle matkalleen. Tätä tekstiäkin kirjottaessa ei oo kaukana et poraan, näkökenttä sumentuu kyynelistä. :---) Ja tietysti mun meikkivoide levahti kun tyhmänä laitoin sitä aamulla ajatellen, "Emmä niin paljoo tuu poraamaan". Virhearvio. Oon herkempi kun luulin.

Haudalla sitten kun ihmiset laskivat kukkiansa kuvulle ja lausuivat sanojaan, koitin olla hirveesti poraamatta kun kuitenkin kuvasin. Mut jumalauta sitten kun äiti nousi sinne haudanvierelle lausuun sanojaan niin meikä alkaa täristä ihan helvetisti kun koitin pidätellä kyyneliä. Eihä se mitää auttanu, joten tärisin siinä sitten ja kyyneleet valuva mun pullapoksia pitkin. Sen takia yhestä äiten kuvasta jonka otin siinä tuli hieman tärähtäny ..

Sitte kukkajunnailun jälkeen lähettiin käveleen seurakuntatalolle misä ol sitte ns jatkot. Syätiin ja juotiin vettä(jotkut toki kaffettakin) ja rupateltiin ihmisten kanssa. Iipan kanssa siinä sit tuli just juteltua ku menin sen seuraks tupakille yhes vaihees. Lupasin sitte tekstata sille kun meen Juupajoelle seuraavan kerran, saa ny nähärä koska sekin tulee.

On kyl haikee olo kun Perttiä ei oo enää.. Siis, eihä se mulle sillain tärkee ihminen ollu ja pelkäsin sitä pienenä mut. Perhana. Kyllä se vähän kirpasee kun oot koko elämäs tuntenu. ): Kaikista enitenhän Henna ja muut tässä kärsii, en minä. Tuntu vaa et mä otin sen jopa raskaammin kun äite... :D Se ei vollottanu melki yhtää. Tai läheskää ni pali ku mää..

Syystäkään en laita nettiin hautajaiskuvia, muutakun sellaset vähän säädyllisemmät. Eli en mitään privaattikamaa, esim kuvia omaisista .. Laittelen niitä taas sinne mun kuvagalleriaan Juupajoki kansioon, minne laitan toki reissusta muitakin kuvia. Esim yhestä tirpasta joka äiten kaa löydettiin nököttämästä keskeltä tietä. ))):

RIP Pertti, olit pohjimmiltas hiano miäs.

Ja huame heti 9h töitä. Wee.

jalol nyt oikeesti lamppu takas laihikselle ennenku sun pötsi on samaa rataa ku ennen