[mieliala: dööds ]
[musiikki: Freddie Mercury - Love Kills ]
Osallistuin sittenkin HDweeniin. Mutta, palailen siihen tod näk huomenna tai tiistaina. Nyt on mielessä jotain ihan muuta.
Siikan kanssa tuli avauduttua asiasta jos toisesta HDweenissä. Moneen kertaan oon sanonu, että mun menneisyys on suurin tekijä siitä, mitä nyt olen. Ja se on tavallaan totta, suurin osa tästä johtuu mun menneisyydestä. Pari asiaa myös nykyajassa vaikuttaa, jotka Siikalle kerroin. Mutta, jotkut sanovat, että kun sanon nykyisen minäni johtuvan menneisyydestä, niin se on heidän mielestään vain tekosyy. En nyt hyökkää ketään päin, joka näi on mulle sanonu, tai ajattelee. Sanokaa/ajatelkaa pois, että se on "vaan tekosyy sille mitä oon nyt". Se on fakta, että mun menneisyys vaikuttaa.
Se asia on kuitenkin niin arkaluontoinen, että en kokonaisuudessaan lähde sitä julkisesti julistamaan. Harvat, valitut kaverit sen tietävät. Siihen sisältyy paljon, paljon muuta paskaa kuin köyhyys ja iänikuinen kiusaaminen koulussa. Ette voi edes kuvitella! Muistan, kun Lauralle laitoin deviantartissa Notella mun menneisyydestä(muistaakseni), ja vastauksessaan Laura totesi itkeneen.
Joten en lähtis väittämään mun menneisyyttä vaan "tekosyyks" siks, mitä oon nyt. Kuka helvetti on sanonu, että HALUAN olla tällanen? En edes tiedä, koska oon ollu aidosti onnellinen ja ilonen, kaikki mitä teen ja sanon tuntuu vaan näytelmältä, joka ei osaa vetää esirippua alas. Jossain vaiheessa, toki, menneisyys ei haitannu. Menneisyys ei vaikuttanu, mutta sitten se hiipi jostain sieltä takaraivosta, ja kaikki paska tuli takas. Tajusin, että oon epäonnistunu jossakin, koska mun elämässä on enemmän pahaa kuin hyvää.
En halua olla heikko, käpertyä itsesääliin joka ilta ennen nukkumaanmenoa ja miettiä itsemurhaa. Ja nyt joku ajattelee siellä ruudun toisella puolella että "Hah, kun on säälittävä, miettii suurinpiirtein joka ilta itsemurhaa mutta ei koskaan vaivaudu tekemään sitä." Kyseenalaistin ensimmäistä kertaa olemassaoloni 8-vuotiaana, äiteen mukaan. En ite muista tapahtunutta, mutta enpä muutenkaan muista lapsuudestani mitään muutakun ne pahat asiat, jotka vainoaa vieläkin. En edes niitä pikkujouluja, joita kuulemma vietettiin joka joulu meillä, ja kutsuttiin kavereita kylään. Ei mitään muistikuvaa. "Äiti, miks sä teit mut?", kuulemma kysyin.
Henkisellä tasolla oon ollu yksin 11-vuotiaasta lähtien. Toki, mulla on ollut aivan mahtavia hetkiä kavereiden ja perheenjäsenten kanssa, mutta se että mulla on seuraa ei tarkota, ettenkö ois yksinäinen. En halua olla yksin enää!
Ja tiedän, että eräs henkilö on ainoa, joka sais mun menneisyyden haavat umpeen, ainakin suurimmaks osaks. Yksi ainoa henkilö. Ainoa asia, jota haluaisin tällä hetkellä, enemmän kuin mitään muuta. Mutta ongelmana on, että tunne on yksipuolista. Ja sekös parantaa mun mielialaa entisestään.
Hmm, antakkee anteeks sekavaisuus, en oikeen ikinä pysty purkautumaan "järkevästi". Aina yhtä sekamelskettä. Nyt nukkumaan, ja toiv mukaan kissit tulis kainaloon.
maanantai 2. marraskuuta 2009
Love kills, scars you from the start.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommenttia:
Hei voi ei laura mulle tuli ihan sika kauhee olo tosta sun kirjotuksesta ku luin ton. Ei sillai,että "älä valita ja mee ny koloos" vaan niinku sellane.. tiäkkö... paha olo kaikesta siitä mitä oot kokenu :(
Ja voin sanoa,että mun mielestä menneisyys ei ole mikään tekosyy, koska eihän sille prkl voi mitään jos on ollu niin huonosti asiat,että ne on jotenkin tuhonnu sit jotain ihmisestä ja näin,tiäkkö?
Enkä mä pidä sua säälittävänä. En todellakaan. Tulis ikinä mieleenkään. Sä oot kokenu vaan niin älyttömästi enemmän asioita, kun muut meidän ikäset ja jotka ei oo ollu mitenkään mukavia, että kyllä sitä väkisinkin saattaa tulla tollasia ajatuksia pääkoppaan.
Ja toi mis kirjotit,että Laura itki ku kerroit sille menneisyydestäs niin voin sanoa samaa,kun kirjotit mulle sillon peruskoulussa sen kirjeen jos muistat vielä. Rupesin oikeesti itkemään ja ku annoin äiten lukee sen..se itki kans. En halua sääliä sua tästä kaikesta mitä oot kokenu vaan jotenki tiäkkö kunnioitan sua(tiät paljon kaikista elämän paskoista puolista niin oot vähän niinku sellane,jolta voi kysyä neuvoo jne.)
Ja mua niin ärsyttää se yks tiätty henkilö. Musta se tekee sulle niin väärin, kun se kohtelee sua hyvin ja näin, mutta ei silti voi vastata sun tunteisiin. Varmasti se tuntuu hyvältä ku se tietty tekee sulle sillain, mut musta se on niiin väärin. Joskus mä oikeesti meen ja puhun sille! >:|
Ja vielä yks juttu ennen ku lopetan(tää viesti näyttää aika pitkältä):
Laura, sä oot oikeesti tosi ihana ihminen! Sun kanssas on aina niitä pimeitä juttuja ns.henkisiä keskusteluja, jotka aina etenee sit johonki "yaoi"-juttuihin tai "paritus"-juttuihin jne. (xD)
Ja oon tosi ilonen siitä,että sain susta kaverin peruskoulussa. Oisko ollu 7. tai 8.luokalla tjn. Just ne kemian ja fysiikan tunnit, jotka ei menny opiskelun parissa vaan piirtämisen ja räkätyksen parissa. Ture ei oikeen tykänny xD
Ja tietty oon kiitollinen siitä, ku oot kertonu mulle sun menneisyydestä, koska siitä tiedän että luotat muhun. Mä luotan myös suhun :)
Laura, sä oot jotenkin sellanen omalaatunen persoona, joka väkisin ottaa silmään tai vähintään, jonka heleä nauru kuuluu käytävän toiseen päähän. Koulussa aina tiesi missä oot, kun rupes kuunteleen ympärillä olevia ääniä.
Mua on kans kiusattu niin tiedän, että se ei oo mitään nannaa. Ihan perseestä. Sellaset ihmiset sais oikeesti hypätä kaivoon, jotka kiusaa.
Ja tää itsemurha-juttu. Älä ajattele sellasia, jooko? Mä en tiä mitä tekisin, jos joku mun kavereista kuolis.
Sun pitää pysyä tässä maailmassa hei! Jos jotain tapahtuu, metsästän sut takas! Muistakki se :]!
Lähetä kommentti