Lääkärissä käynti, sekä lääkitys

[mieliala: ok ]
[musiikki: Queen - Breakthru ]

Koska blogini on kuitenkin päiväkirjani(no daa), niin sinne tulee todella paljon tekstiä arjesta. Joten mun on vähän paha salata mun sairauksia. :D Puhun niistä nyt vastasuudessa avoimesti, mutta en huomion hakusesti tai kailottamalla kaupungilla et HEI MUL ON SYÖMISHÄIRIÖ, SÄÄLIKÄÄ MUA. Masennus ja syömishäiriöt ei oo naurun asia, ja jos niitä käyttää verukkeena huomion hakuun niin saa lättyyn tältä suunnalta.

Eli siis, tossa viikonloppuna pistin mun työterveyslääkärille viestiä. Kuten taisinkin siitä mainita edellisessä merkinnässä. Päivi, mun työterveyslääkäri siis, soitti mulle heti maanantai aamuna. En oo käyny tuola lääkärissä sen työhöntulotarkistuksen jälkeen, mikä sinänsä oli jännää, jonka takia ahdisti mennä sinne. No mutta siis, Päivi tosiaan soitti heti maanantai aamuna. Olin sillon töissä, se pelkäs että herätti mut, haha. Kun olin siinä mun viestissä maininnu että oon aina iltasin töissä. *naur* Se kuulosti tosi lempeeltä ja kivalta puhelimessa, sano että jos pääset tänään niin tuu, ettei tarvii perjantaihin odottaa(mul ois ollu sillon vasta vapaata). Sanoin että no joo mikäs siinä, pääsen yhdeltä! Varattiin mulle sit aika 14.45, joten kerkesin käymään kotona vaihtamassa vähän edustavampaa vaatetta päälle.

Juteltiin siinä sitten hyvä tovi, joku puolisen tuntia ehkä, kyseli kysymyksiä ja kirjotti ylös mitä vastasin ja puhuin. Heh, menin lähinnä sinne lääkäriin siis mun syömisten takia, sitten kun se kysy että "sullahan ei oo ollu masennusta tai itsetuhosia ajatuksia?" niin mä nauran vaivasesti ja sanon että "Nnnno joo ei ihan niinkään. Oon vaan niin hyvä peittämään ne, kun oon tehny sitä jo monta vuotta". Joo siis, tästähän mä oon kärsiny jo ties kuinka kauan, mutta oon vaan peittäny ne enkä oo halunnu luokitella sitä masennukseks kun ei sitä koskaan aiemmin oltu diagnosoitu. Itekseni ja näin blogin välityksellä on hyvä olla "oma ittensä", vaikka ei tää oo mun todellinen minä. Mun todellinen minä nukkuu tuolla jossain .. Mutta, asiaan.

Päivi otti jonkun kirjan esille josta oli masennuksesta, ja sitten oli masennuksesta ja sen oireista sellanen ns ajatuskartta. Siitä Päivi sitten kyseli että "onko tällaista?" ja aika moneen sain vastata että "joo". Siinä sitten diagnosoitiin nyt VIHDOIN, vuosien odottelun jälkeen että kyllä, mulla on masennus. Ja aika paha sellanen, vaikka en siitä kuvaa aina anna. Ja masennuksesta johtuva BED, eli binge eating disorder, eli siis ahmimishäiriö. Siinä sit kun Päivi kysy mun painoo vuos sitten ja nyt, niin olin ihan että ää apua se sättii mua, niin ei se mitään sanonu, kun kerroin kuinka paljon painan nyt. JA EN KERRO SITÄ TEILLE! Vaan minä, eräs rakas ystävä joka kärsii aika lailla samasta jutusta kun mää(tosin bulimiasta) ja Päivi tietää sen.

Sain lääkkeet, Seronilia masennukseen joka auttaa myös kontrolloimaan noita ahmimiskohtauksia. Mul on aluks aika pieni annos, 10mg/pv. Mut saan nostaa sitä viikon päästä toisen 10mg. Yks pilleri on 10mg, eli sit viikon päästä alan ottaan kaks. Sain myös unilääkkeitä, mutta niitä käytän aina tarvittaessa jos on vaikeuksia saada unta. Aattelin kyllä säästää ne niihin iltoihin kun seuraavana aamuna ois aamuvuoro, että sais edes jotenkin nukuttua. Jouduin isältä pyytään rahat lääkkeisiin kun ei ollu kun 2e tilillä, heh. Sain ne tänään haettua ennen töihin lähtöö.

2-3vko niin varaan ajan kontrolliin, niin katotaan miten lääkkeet sopii mulle ja tarvittaessa nostetaan annosmäärää. Otin tänään ensimmäisen lääkkeen, vaikka ohjeissa luki että "aamuisin". Mut aattelin että kello ei ollu kun kaks, niin ei kait tuo niin paljoo haittaa.. Hieman tuli pahoinvointia töissä, kun pahoinvointi on muistaakseni yks sivuvaikutuksista. Muistaakseni se aiheuttaa alkuun myös unettomuutta tms. Saas vaa nähä kui ne vaikuttaa mun uniin, voi olla aika levotonta menoo.. Saa nähä joudunko ottaan heti tänä yönä ekan unilääkkeen. *naur* Mutta!! En sortunu tänään töissä ahmimaan! (: Oon ylpee, thee. Kun sama vaan jatkuis huomenna.

Ja varoituksen sananen, noista lääkkeistä saa aluks aika mukavia sivuvaikutuksia; masentuneisuutta, ahdistusta ja sit voi tulla itsetuhosia ja itsemurha-ajatuksia. .. Eli periaatteessa ei pitäs paljoo erota mun nykysestä tilasta, mut anyways.

Eli jos mun tekstit parin viikon ajan on alakulosen olosia, niin se johtuu tosta lääkkeestä! Noiden pahimpien sivuvaikutusten pitäs kyl kadota sit sillon kun ne alkaa vaikuttaan. Toivottavasti mulla vaan ei tulis kauheen voimakkaana noi sivuvaikutukset.. En haluis olla puupää töissä.

Noh mutta, yritän pitää lipun korkeella! (:

//EDIT
Ei plörö, vasta nyt tajusin että en oo viime viikolla postannu Queenin biisiä! Joten postaan nyt viime viikon, ja sitten myöhemmin tällä viikolla tän viikon. Nyt on vuorossa You take my breath away. Haluan joskus soittaa tän kappaleen rakastamalleni ihmiselle(joka mieluusti rakastais mua takas, hömh.)